Veikko Sinisalo

Kirjoitin ylioppilaaksi ensin Wilson High Schoolista, (CA) 1983 ja sitten Sotungin lukiosta 1984. Vaihtarivuosi Long Beachillä oli elämäni kannalta erinomainen valinta. Pääsin treenaamaan soutua jenkkien kevyen maajoukkueen miesten kanssa, joilta puuttui sopivasti yksi soutaja nelosesta. Pääsin juniorina paikkaamaan. Opin paljon, asenteesta, soudusta, soutukulttuurista ja yhdessä tekemisestä. Treenit olivat joka aamu, viikolla 6:00 lämmitelleenä vesillä, viikonloppuisin tuntia myöhemmin. Treenattiin kovaa, pääsääntöisesti all-out intervalleja joka päivä, matkat vaan vaihtelivat. Iltapäivisin olin mukana koulun juoksujoukkueessa, ja sielläkin mentiin aika kovaa. Muutaman kerran koitin vielä juoksutreenien päälle mennä puntille, mutta huomasin nopeasti, että jalat eivät oikein ottaneet treeniä vastaan. Paras juoksutulos taisi olla väsyneillä jaloilla 2 mailia aikaan 10:45. Kotiin palattuani voitin ensimmäisen miesten Suomen mestaruuteni 18-vuotiaana.

Vuodet 1987–1988 soudimme kevyttä nelosta Seppo Henrikssonin, Vesa Keson ja Timo Laineen kanssa. Muutamia hyviäkin kisoja saimme tehtyä, mutta potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin. Harjoittelimme paljon Italian Piedilucossa vuosina 1987–1990 jossa tuohon aikaan oli päävalmentajana Thor Nielsen, apunaan Giuseppe Di Capua, Matt Smith ja Gianni Postiglione. Heillä oli avoin tapa keskustella ja jakaa tietoa harjoitusohjelmista ja testata ja auttaa myös suomalaispoikia. Matt Smith eläköityi kansainvälisen soutuliiton pääsihteerin / johtajan paikalta Tokion kisojen jälkeen ja Gianni Postiglione on edelleen aktiivinen valmentaja, tällä hetkellä Kreikan palkkalistoilla. Opin heiltä paljon jo tuohon aikaan, ja heistä tuli keskustelukumppaneita myöhempiä aikoja varten.

Ammattivalmentajan paikkaa tarjottiinkin jo syyskuussa 2008 Tsekin suunnalta. Päätimme lähteä koko perheen voimalla Prahaan, joka on kaunis rouhea kaupunki, jossa viihdyimme mainiosti. Seillä valmensin Miesten pariaironelosia, pariarokaksikkoa ja olin fysiikkavalmentajana miesten kevyelle neloselle. Tuloksena yksi EM Pronssi Portugalista ja alustavaa menestystä U23 pariaironelosesta. Tsekin pesti kesti kaksi vuotta, jonka jälkeen ura jatkui Belgiassa Tim Mayensin valmentajana, tuloksena ensin olympiapaikka ja sitten Olympiaennätys miesten yksikössä, mutta välierissä paikka finaaliin jäi haaveeksi. Timin vauhti oli kuitenkin hyvää, ja tiesin valmennukseni toimivan. Belgiassa ollessani pääsin tekemään yhteistyötä Jan Obrechtin kanssa, valmentajan, jolla on ollut suuri merkitys valmentajauralleni.

Vuonna 2017 muutimme Helsinkiin ja tein jonkin verran hommia valmentajana soutuseura SMARK: e, opettelin painonnostoa Tempaus-Areenalla ja jatkoin yritystoimintaa.

Alkusyksystä 2019 Viron Soutuliitto tarjosi minulle pestiä Tokion Olympialaisiin saakka. Otin pestin vastaan kuvitellen, että se kestäisi vuoden 2020 kesään. Pesti kesti Tokion Olympialaisiin 2021, saavutimme siellä paikan A-finaalissa, sijoitus 6. Tokion jälkeen Viron liitto tarjosi minulle jatkoa, mielelläni suostuin koska organisaatio siellä on hyvä, ja urheilijat työteliäitä ja työ mielekästä. Olimme Tokio – projektissa luoneet myös pohjan tulevaisuudelle ja työ jatkui ilman valusaumaa luontevasti. Muutama urheilija vaihtui, mutta heti ensimmäinen kilpailu vuonna 2022 osoitti että meillä oli potentiaalinen miehistö kasassa, sijoituimme Poznanin maailmancupissa toisiksi Kiinan jälkeen. Jatkoimme tavoitteenamme Olympiapaikka vuoden 2023 MM-kisoista, mutta se jäi haaveeksi. Nostan hattua venekuntamme seniorijäsenille, Tönu Endrekson (1979) ja Allar Raja (1983) jatkoivat uraansa kohti Olympiakarsintaa 2024 epävarmoina lopputuloksesta, kuten he itse sanoivat, heitä kiinnosti nähdä, onko heidän iässään mahdollista saavuttaa olympiapaikka. Saimme kairattua paikan Olympiaregattaan sijoittumalla toiseksi, äärimmäisen jännittävässä taistelussa, putoamisesta ja 3. sijoittuneesta USA:sta meidät erotti ainoastaan 0,13 sekuntia. Endreksonista tuli vanhin koskaan olympiapaikan saavuttanut urheilija.